Taloustutkimus toteutti Euroopan unionin rasismiselvityksen Suomessa
Euroopan unionin perusoikeusvirasto julkaisi lokakuussa Being Black in the EU-selvityksen tulokset, joista selviää, että Suomi sijoittuu kärkipäähän tutkituista Euroopan unionin maista rasismia mitattaessa. Selvitys on osa laajempaa EU-SIMDI-tutkimusta (European Union Survey of Immigrants and Descendants of Immigrants). Tutkimus on jatkoa vuonna 2016 tehdylle EU-MIDIS II –tutkimukselle ja se toteutettiin kolmessatoista läntisen Euroopan EU-maassa. Vuonna 2016 Yhdistynyt Kuningaskunta oli vielä mukana tutkimuksessa, mutta EU-eron myötä maa on tippunut pois. Sen sijaan Puola on sisällytetty ensimmäistä kertaa mukaan. Kyselyn kohderyhmänä olivat näissä maissa asuvat ihmiset, joiden tausta on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kuten Nigeriassa, Ghanassa, Somaliassa tai Senegalissa.
Taloustutkimus on toteuttanut molempien tutkimusten tiedonkeruun Suomessa. Tiedonkeruu tehtiin vuonna 2016 henkilökohtaisina haastatteluina, mutta vuonna 2022 menetelmäksi valittiin kirjeinformoitu online-kysely. Menetelmä on osoittautunut menestyksellisesti erityisesti monipuolista edustavuutta vaativissa tiedonkeruuhankkeissa. Tässä metodissa poimitaan väestötietojärjestelmästä kohderyhmästä satunnaisotos, jolle lähetetään kutsukirje tutkimukseen. Näin on mahdollista tavoittaa kuka tahansa kohderyhmään kuuluva henkilö. Tällä menetelmällä eri taustaryhmistä kertyy tasaisesti vastaajia. Kutsukirje sisältää ohjeet vastaamiseen, tutkimusosoitteen, yksilöllisen salasanan sekä qr-koodin lomakkeelle. Kirjeet lähetettiin vastaajille suomeksi ja englanniksi tai tiedossa olevalla äidinkielellään suurimmissa kieliryhmissä.
Tutkimus tarjoaa laajan katsauksen tutkituissa Euroopan unionin maissa koettuun rasistiseen syrjintään, häirintään ja etniseen profilointiin. Syrjintä määritellään tutkimuksessa ihonväriin, etnisyyteen tai uskontoon perustuvaksi syrjinnäksi esimerkiksi terveydenhuollossa, asuntoa hankkiessa, työtä hakiessa tai työssä ollessa. Häirinnäksi määritellään esimerkiksi rasistisesti uhkaavat ja loukkaavat kommentit, rasistinen väkivalta tai sillä uhkaaminen ja uhkaavat tekstit esimerkiksi internetissä. Lisäksi kyselyssä tutkittiin afrikkalaistaustaisten henkilöiden sosioekonomisia tilannetta.
Kyselyn päätulos on, että koettu rasistinen syrjintä on kasvanut kautta linjan afrikkalaistaustaisten keskuudessa edelliseen mittauskierrokseen verrattuna. Vuonna 2022 kaikista vastaajista 45 % vastaajista oli kokenut rasistista syrjintää viimeisen viiden vuoden aikana. Kuusi vuotta aiemmin lukema oli 39 %. Suomen osalta kehitys oli samansuuntainen: rasistisen syrjinnän määrä on noussut kolme prosenttiyksikköä vuodesta 2016 (60 % -> 63 %). Suomea yleisempää syrjintä on vain Itävallassa ja Saksassa. Muihin tutkittuihin pohjoismaihin verrattuna Suomen lukemat ovat Ruotsia selkeästi korkeammat ja jokseenkin korkeammat kuin Tanskassa. Ruotsissa rasistista syrjintää oli koettu kaikista maista toiseksi vähiten Portugalin jälkeen.
Yleisimmin rasistinen syrjintä ilmenee Suomessa asuntoa etsittäessä. Peräti 62 % vastaajista ilmoitti joutuneensa syrjityksi yrittäessään vuokrata tai ostaa asuntoa viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä on korkein lukema tutkituista maista. Yleisesti syrjintää on Suomessa koettu myös töitä hakiessa ja työpaikalla. Harvimmin Suomessa on koettu rasistista syrjintää terveydenhuollossa (14 %).
Toinen päätulos on, että rasistinen syrjinnän lisäksi rasistinen häirintä on laajalle levinnyttä lähes kaikissa tutkituissa maissa. Keskimäärin kaikissa maissa kolmannes afrikkalaistaustaisista oli kokenut rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Suomessa rasistisen häirinnän kohteeksi oli viimeisen viiden vuoden aikana joutunut 52 % vastaajista, mikä oli 11 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2016. Positiivisesta kehityksestä huolimatta Suomessa rasistista häirintää esiintyy yhä toiseksi eniten tutkituista maista. Vain Saksassa vastaajat olivat joutuneet useammin häirinnän kohteeksi. Vähiten häirintää oli koettu Ruotsissa (13 %) ja Portugalissa (10 %).
Rasistisen väkivallan kohteeksi Suomessa oli joutunut 11 % vastaajista. Tämä oli korkein lukema tutkituista maista. Kaikkien maiden keskiarvo oli 4 %. Vastaajista 75 % kertoi joskus pelkäävänsä joutuvansa rasistisen väkivallan uhriksi Suomessa. Ero on merkittävä verrattaessa naapurimaahan Ruotsiin, jossa 28 % vastaajista ilmoitti pelkäävänsä rasistista väkivaltaa.
Hälyttävä tulos Suomen osalta on myös lasten kokema rasistinen häirintä kouluissa. Suomessa 38 % vastaajista kertoi, että heidän lapsiaan oli häiritty joko loukkaavin tai uhkaavin kommentein ja 20 % kertoi lastensa joutuneen fyysisen pahoinpitelyn tai väkivallan uhriksi. Nämä ovat toiseksi korkeimmat lukemat Irlannin jälkeen. On huomattava, että nämä tulokset ovat vanhempien ilmoittamia.
Syrjintä ja häirintä jäävät kaikesta yleisyydestään huolimatta laajalti näkymättömiksi eurooppalaisissa yhteiskunnissamme. Vain 9 % syrjintää ja 13 % häirintää kokeneista vastaajista oli ilmoittanut näistä viranomaisille tai työnantajalle viimeisen 12 kuukauden aikana. Rasistista väkivaltaa kokeneista 36 % oli ilmoittanut tapauksista eteenpäin. Yleisin syy olla ilmoittamatta on uskomus, että mikään ei muuttuisi, vaikka ilmoitus tehtäisiin. Näyttäisi siis siltä, että uskoa yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen on hyvin rajallisesti. Osittain syynä voi olla tiedon puute, koska esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun olemassaolosta tiesi Suomessa alle puolet vastaajista (41 %). Eri maissa vastaavista viranomaisista ollaan vaihtelevasti tietoisia, ja keskimääräinen tietoisuus oli pysynyt suunnilleen samalla tasolla vuoteen 2016 verrattuna (noin puolet vastaajista).
Kaikkinensa selvityksen tuloksista on pääteltävissä, että rasismi on yhä järkyttävän paljon läsnä monien afrikkalaistaustaisten henkilöiden elämässä Euroopassa. Perusoikeusviraston esittämät suositukset tutkimuksen kattavassa ja perusteellisessa raportissa ovat hyviä suuntaviivoja tulevaa kohden, mutta tärkeää on, että tilanteen kehittymistä seurataan mahdollisimman tarkasti. Tiedon tarve rasismista ja kansalaisten perusoikeuksista on suuri.
Tutkimuksesta lisää voi lukea Euroopan Perusoikeusviraston raportista.
Sakari Sandqvist
Senior insight manager
sakari.sandqvist@taloustutkimus.fi
