Mitä kannattaa huomioida mielipidemittausten tulosten tulkinnassa?
Presidentinvaalit ovat tulossa tammi-helmikuussa 2024. Koska nyt tullaan valitsemaan uusi presidentti, tulee meille jännittävät vaalit. Se tarkoittaa myös sitä, että ennen vaaleja tehtäviin erilaisiin kannatusmittauksiin kohdistuu suuri mielenkiinto. Me ”pollsterit” olemme Suomessa varsin hyvässä tilanteessa, sillä moneen muuhun maahan verrattuna, meillä on ainakin teoriassa mahdollisuus tavoittaa laajasti suomalaiset. Mittausten tavoittamattomiin ei jää yhtä suurta osuutta kansalaisista kuin monissa muissa maissa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että yhteiskuntamme on kuitenkin varsin homogeenien ja järjestäytyneen yhteiskunnan rajamailla elävien osuus on vähäinen. Meillä on myös käytössämme varsin hyvät rekisterit.
Suomessa kannatusmittaukset ovat onnistuneet kansainvälisessä vertailussa erittäin hyvin
Seuraavassa kuitenkin muutamia asioita, jotka kannattaa pitää mielessä, kun mittausten tuloksia tulkitaan:
- Mikä on tutkimuksen kohderyhmä, toisin sanoen keneltä tutkimuskysymykset kysytään? Vastaako se sitä populaatiota, mitä sen sanotaan edustavan? Ja onko tämä populaatio se oleellinen? Jos tuloksen sanotaan edustavan suomalaisten mielipidettä, niin onko kaikilla kohderyhmään kuuluvilla teoriassa yhtäläinen mahdollisuus päästä vastaamaan? Suomessa yleisin rajaus on 15 vuotta täyttäneet ja joku yläikäraja. Käytännössä mielipidemittauksissakin pätee edustuksellisuus. Tällöin voidaan pohtia eroavatko ne, jotka vastaavat esimerkiksi paneelitutkimuksiin, niistä mahdollisista vastaajista, jotka eivät kuulu mihinkään paneeliin. Tai vastaavatko tutkimuksiin samankaltaiset henkilöt, jotka menevät äänestämään. Eri ryhmien äänestysaktiivisuus suhteessa tutkimuksen toteutuneeseen kohderyhmään on mahdollinen epävarmuustekijä.
- Asia, mikä puhuttaa paljon, on tutkimusten yläikäraja. Nettipaneelitutkimuksissa yläikärajaa ei sinänsä ole ellei tutkija sitä itse aseta, mutta on totta, että yli 80-vuotiaita vastaajia ei paneelissa juurikaan ole, osin koska heitä on vaikeaa tavoittaa, kuten aivan nuoriakin. Muilla menetelmillä kuten puhelimessa, tulee samoin eteen käytännön ongelmia vanhimpien kansalaisten tavoittamisen suhteen. Toisinaan on myös haastavaa vakuuttaa ikääntyneitä vastaajia, että tässä kerätään vain aineistoa tutkimuksiin. Tyypillistä tutkimusyläikärajaa on kuitenkin ajan saatossa nostettu 74 vuodesta 79 vuoteen koska yhä isompi joukko ikääntyneistä on hyvinkin aktiivisia yhteiskunnan jäseniä. Mutta ehkä tässä ollaan oltu tarpeettoman varovaisia.
- Vastaajajoukon edustavuuteen liittyy myös se, tavoittaako tutkimus oikeassa suhteessa esimeriksi tietyn ikäisiä naisia tai miehiä tietyiltä seuduilta. Täydelliseen edustavuuteen ei koskaan päästä, mutta painotuskertoimien avulla pystytään aineistoa niin sanotusti korjaamaan edustavaksi, mikäli koko perusjoukosta on riittävän tarkat tiedot.
- Edustavuuteen liittyy tavallaan myös tiedonkeruumetodi. Tiedonkeruu on vahvasti siirtynyt nettipaneeleihin. Alun perin kustannussyistä, sillä netti on paljon edullisempi ja nopeampi tiedonkeruumuoto kuin puhelin. Nettipaneelien laatu voi vaihdella, rekrytointitavasta ja jäsenten motivaatiosta riippuen. Aineiston laadun kannalta on parempi, jos panelistin keskeisin motiivi ei ole vastaamisesta saatava palkkio vaan halu osallistua. Tiedonkeruumetodin pitää olla myös sellainen, että sen avulla tavoitetaan haluttu kohderyhmä eikä se valikoi vastaajia. Tänä aikana juuri tämä tavoitettavuus vaihtelee huomattavasti ryhmien välillä. Jossain määrin jo nyt ja tulevaisuudessa yhä enemmän monikanavaisuus tuo parhaan laadun.
- Itse tutkimuksen kysymysten pitää olla sellaisia, että jokainen vastaaja ymmärtää ne samalla tavalla. Lisäksi yhdessä kysymyksessä voi olla vain yksi asia. Kysymysten pitää olla myös mahdollisimman lyhyitä eikä missään tapauksessa johdattelevia. Taitava, mutta alhaisen ammattietiikan omaava, pollsteri saisi halutessaan samasta asiasta erilaiset tulokset erilaisilla kysymysmuotoiluilla. Sitä yritämme välttää mahdollisimman hyvin ja löytää objektiivisimman tavan selvittää tutkittavaa asiaa.
- Keskeinen tekijä on myös otoskoko. Tarvittava otoskoko ei riipu ns. perusjoukon suuruudesta. Yleisimmäksi otoskooksi on valikoitunut 1000 vastausta, koska sen jälkeen virhemarginaali/luottamusväli pienenee vähemmän suhteessa otoskoon kasvattamiseen. Tuhat vastaajaa on riittävä otoskoko kansalaismielipiteen selvittämiseen. Joskus halutaan otoskokoa tästä suurentamalla saada tarkempaa tietoa eri vastaajaryhmien mielipiteistä, esimerkiksi siitä, miten vastaukset jakautuvat eri puolueiden kannattajien kesken.
- Ja tästä päästään virhemarginaaliin. Jos tutkimustulos on esim. 50 % ja virhemarginaali on esim. 2,5 % suuntansa, on tulos yhtä oikea, jos se on mikä tahansa välillä 47,5 %-52,5 %
- Jos verrataan samansisältöistä mittausta eri ajankohtina kannattaa virhemarginaalin ohella katsoa trendiä. Vaikka muutokset eri ajankohtien välillä mahtuvat virhemarginaalin sisään, ovat ne todennäköisesti todellisia, jos trendi on saman suuntainen.
Näiden asioiden lisäksi tulee vielä muitakin asioita kuten mahdolliset tekniset ongelmat, haastattelijavaikutus, vastaajien rehellisyys, asteikot joilla tulokset esitetään ja niin edelleen.
Erinomainen havainnollinen, animoitu esitys mielipidemittausten, mukaan lukien politiikan mittaukset, toteuttamisesta virhemarginaaleista löytyy täältä. Vahva katselusuositus jos "pollien" luotettavuus tai tulosten vaihtelu eri mittauksissa herättää kysymyksiä!
