Edustavan tiedonkeruun monet kasvot – how to

Edustavan tiedonkeruun monet kasvot – how to

10.04.2019

Väestöä edustavien kyselytutkimuksien tilaajan toiveena on yleensä edustava otos korkealla vastaajaprosentilla ja isolla vastaajamäärällä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta voi todellisuudessa olla haasteellisempaa kuin äkkiä ajattelisi. Ja kalliimpaa – korkea laatu maksaa enemmän.

Ideaalimalli: todennäköisyysotanta käyntihaastatteluina

Tiedonkeruiden ideaalitavoitteeseen päästään parhaiten otannalla, jossa jokaisella kohderyhmään kuuluvalla henkilöllä on yhtä suuri mahdollisuus tulla haastatelluksi. Otantamenetelmistä yksinkertainen tai ositettu satunnaisotanta väestörekisteristä vastaavat tähän tarpeeseen.

Otokseen satunnaisesti päätyminen ei kuitenkaan takaa sitä, että kaikilla henkilöillä olisi sama mahdollisuus tulla haastatelluksi. Henkilöt on myös tavoitettava. Suurin todennäköisyys tavoittamiseen on henkilökohtaisissa haastatteluissa, joissa tehdään tarpeeksi yhteydenottoja jokaiseen vastaajaan eri tavoin: on lähetettävä ennakkokirje, otettava yhteyttä puhelimitse ja käytävä henkilökohtaisesti ovella. Todennäköisyys tavoittamiseen nousee, kun yhteydenottoja on riittävästi eri vuorokaudenaikoina ja viikonpäivinä. Suomen kaltaisessa maassa vastaajan tavoittaminen voi tarkoittaa jopa satojen kilometrien ajomatkoja joskus useaan kertaan samaan osoitteeseen. Jokainen kilometri maksaa eikä haastattelutyökään ole ilmaista. Tähän tyyliin tehdyn käyntihaastattelututkimuksen kustannusrakenne voi karata helposti pilviin.

Plussat: ideaalimalli, yksinkertainen, korkea vastausprosentti, vastaajarakenne, pitkätkin haastattelut onnistuvat

Miinukset: kallis, pitkä kenttäaika

Otospistemenetelmä

Kustannuksia voidaan lähteä taklaamaan esimerkiksi käyttämällä otospisteitä kuten postinumeroalueita. Tällaisessa poimitaan ensin suhteessa väestöön satunnaisesti otospisteitä jokaisen ositteen sisällä, minkä jälkeen tehdään otospisteiden sisällä satunnainen väestörekisteriotanta. Muutoin henkilöitä tavoitellaan samaan tapaan kuin ideaalimallissakin. Tämän mallin etuna on, että otospisteet ovat rajattuja alueita ja vastaajien tavoittaminen on kustannustehokkaampaa.

Plussat: alhaisemmat kustannukset, korkea vastausprosentti, pitkätkin haastattelut onnistuvat, vastaajarakenne

Miinukset: melko kallista, monimutkaisempi, pitkä kenttäaika

Kirje- ja nettipaneelikyselyt

Toinen tapa saada kustannuksia kuriin on vaihtaa kyselymetodi käyntihaastatteluista kirje- tai nettipaneelikyselyksi tai näiden yhdistelmäksi. Näin voidaan saavuttaa käytännössä koko väestö ja voidaan saada isojakin vastaajamääriä lähettämällä tarpeeksi kirjeitä tai kutsuja. Kääntöpuoli on se, että usein vastaajien enemmistö on hyvin koulutettua ja toimeentulevaa väestöä eikä tätä voi helposti korjata. Tähän ei auta, vaikka lähetettäisiin kasa muistutuksia, vaan niihinkin reagoi ensisijaisesti tietty väestönosa. Myös vastaajaprosentit jäävät näissä metodeissa usein melko alhaisiksi varsinkin lomakkeen pituuden noustessa.

Plussat: kustannukset, vastaajamäärät, kenttäaika

Miinukset: vastaajaprosentti, vastaajakato, vastaajarakenne

Puhelinhaastattelut

Myös puhelinkyselyt ovat keino päästä kohtuullisemmin kustannuksin. Todennäköisyysotannan kannalta ongelmalliseksi tämän metodin tekee kuitenkin heikko puhelinnumerokattavuus. Väestörekisteristä ei numeroita löydy ja muista rekistereistä on maksimissaankin mahdollista löytää noin 70 % numeroita kohderyhmästä riippuen. Lisäksi monet eivät vastaa tuntemattomiin numeroihin. Kaikki eivät siis ole tavoitettavissa samaan tapaan kuin käyntihaastatteluissa.

Plussat: kustannukset, kenttäaika, vastaajamäärät

Miinukset: tavoitettavuus, vastaajakato, todennäköisyydestä tinkiminen

Yhdistelmä- eli hybridimalli

Yksi ratkaisu vastaajakadon ja kustannusrakenteen hallitsemiseen on edellä kuvattujen menetelmien yhdisteleminen. Vastaajamassaa voidaan hakea nettipaneeli- tai kirjekyselyllä, ja katveeseen jääviä henkilöitä voidaan tavoitella käynti- sekä puhelinhaastatteluilla. Joskus voi olla tarpeen käyttää jopa kaikkia edellä mainittuja menetelmiä samassa tutkimuksessa mahdollisimman kattavan väestöedustavuuden saavuttamiseksi.

Plussat: vastaajarakenne, vastaajamäärät, kustannukset

Miinukset: pitkä kenttäaika

Kirjoittaja on Taloustutkimuksen Yhteiskuntaymmärrysyksikön tutkija Sakari Sandqvist

Arkistoon