Blogi 29.11.2018
Jaa:

Tuleeko kaukomatkailusta junttia?

Lihaa sisältävän ruokakuvan postaamisesta someen tulee nykyään juntti fiilis, koska pitäisi olla tiedostavampi ja valita kasvisruokaa ravintolassakin. Viime aikoina on käynyt melko lailla selväksi, että jostain tässä elämäntavassa on luovuttava – liittyi se sitten ruokaan, matkustamiseen tai oikeastaan ihan mihin vain kuluttamiseen.

Me Taloustutkimuksessa kysyimme suomalaisilta, mitä itse kukin olisi valmis tekemään oman hiilijalanjälkensä pienentämiseksi. Kolme viidestä on valmis muuttamaan omaa ruokavaliotaan, mikä näkyy jo kauppojen hyllyillä ja asenneilmapiirissä. Yhtä moni on sitä mieltä, että lentomatkailua pitäisi verottaa nykyistä enemmän ilmastosyistä.

Ilmastotietoisuus kasvaa koko ajan, ja ennen pitkää trendeistä tulee normaaleja toimintatapoja. Olen pohtinut, milloin lihansyönnin tapaan lentämisestä tulee jotain, mitä pitää hieman selitellä; että suosii kyllä lähimatkoja ja viimeksikin mentiin junalla ihan koti-Suomessa. Ei enää somepäivitystä palmujen katveesta, vaan ylpeästi lähiseudun ihmeitä korostaen.

Tuleeko kaukomatkoista junttia ja merkki tiedostamattomuudesta? Tuleeko niistä anteeksipyynnön ja huonon omatunnon aihe? Arvot ja asenteet muuttuvat, ja jokavuotisista kaukomatkoista saattaa statussymbolin sijaan tulla kritisoitavaa toimintaa. Onkohan tämän päivän lapsille jo täysin absurdi ajatus, kuinka paljon olemme lentäneet menemään kokemusten, auringon, itsensä etsimisen ja ihan vain huvin vuoksi?

Jos jotain voin työni puolesta tehdä ympäristön kannalta, on se näiden asioiden tutkiminen ja esille nostaminen. On kaikkien etu, että yritykset osaavat vastata kuluttajien tarpeisiin, hyödyntää ekologisen tiedostavuuden muodostaman markkinaraon oikein, ja kaiken lisäksi viestiä kohderyhmälleen puhuttelevasti ja mieleenpainuvasti. Näihin asioihin keskittymisestä olen saanut vihreää (pun intended…) valoa Taloustutkimuksella.

Uskon, että muutos lähtee yksilöistä. Nopeampi muutos mahdollistetaan korkeammalla tasolla poliittisin päätöksin. Pysyvä muutos vaatii meidän kaikkien muuttumista.

Vastuullisia valintoja kaipaavat kuluttajat ovat jo näyttäneet yrityksille, että ympäristöystävällisyys on kilpailutekijä, johon kannattaa tarttua. Monet ovat tunnistaneet mahdollisuuden kirkastaa brändiään pienillä teoilla, esimerkiksi muovista luopumalla. Ekologisuus näkyy vahvasti yritysten ja erilaisten organisaatioiden viestinnässä, mutta kilpailu on kovaa. Kymmenen sentin maksu muovipussista ei riitä ympäristöteoksi, ja viherpesukin erottuu toivottavasti jatkossa aidosta vastuullisuudesta entistä paremmin. Nämä asiat voi selvittää tutkimalla. On yrityksiä, jotka tekevät innovatiivisia ja konkreettisia ilmastotekoja, mutta mitkä niistä liikuttavat ostajia, ja tavoittaako viesti kohderyhmän?  

Mistä sitten pitää luopua ympäristösyistä? Olen viime vuosina valinnut kotimaan matkailun ulkomaiden sijaan. Toteutin taannoin häämatkan tuoreen mieheni kanssa häävaelluksena Kolilla. Mättäällä jalat särkien maatessa mietin kieltämättä useamman kerran, että joku olisi nyt Balilla. Toisaalta, siellä emme olisi meloneet omalle saarelle nauttimaan elokuun lämmöstä ja puhtaasta hiekkarannasta. Marraskuussa uhmasimme vielä Suomen harmautta ja lähdimme lomalle Lappeenrantaan, vaikka lentämällä olisi päässyt aurinkoon. Enkä silloinkaan luopunut mistään, vaikka vielä taitaakin olla juntimpaa lähteä pari tuntia itään kuin kunnolla etelään. Ainakin se herätti enemmän ihmetystä kuin lennot Barcelonaan koskaan.

Koska sinä siirryt ajatuksista tekoihin? Sillä välin voimme tutkia, mitä asiakkaasi haluaisivat yrityksesi tekevän.

Kirjoittaja Petra Lehmuskunnas on Taloustutkimuksen tutkija ja työskentelee Yhteiskuntaymmärrys-yksikössä, joka on erikoistunut etenkin laajoihin väestö- ja mielipidetutkimuksiin. Datojen keräämisestä syväanalyyseihin ja kaikkea siltä väliltä.