Johtaja – katso ihmistä, älä matriisia

Opiskelin aikoinaan Helsingin kauppakorkeakoulussa suurten, keskisuurten ja pienten yritysten johtamista, muun muassa. Näin jälkikäteen tarkasteltuna merkittävin ero noiden välillä oli se, että suuryritysten johtamisen opiskelu keskittyi aika paljon organisaatiomallien pyörittelyyn, linjaorganisaatiosta matriisiin jne. Ja sitten kun mentiin kohti pienempiä yrityksiä, markkinoinnin merkitys alkoi kasvaa opetuksessa. Pk-yrityksen johtaminen olikin jo aika paljon markkinoinnin tekemistä.

Nyt aika pitkän käytännön johtamisen ja markkinoinnin kokemuksen jälkeen tekee mieli sanoa, että opetuksessa olisi saanut olla huomattavasti enemmän ihmisen psykologian ymmärtämistä. Sillä mitään organisaatioita ei johdeta menestyksekkäästi pelkillä organisaatiomalleilla eikä asiakkaita saada ostamaan millä tahansa markkinoinnilla. Väitän, että kaiken onnistuneen johtamisen ja markkinoinnin takana on ymmärrys ihmisen psykologiasta, oivallus ja tieto siitä, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat.

Nyt pandemian keskellä on helppo havaita, miten valtakunnan johtaminen kriisissä takkuaa kansalaisten psykologian kourissa. Kun hallitus kertoo poikkeusoloista ja että ravintolat suljetaan runsaan viikon päästä, niin kansa ryntää ravintolaan ”vielä kun ehtii”. Vaikka pitäisi tietenkin jäädä heti kotiin, koska jokainen kohtaaminen muiden kanssa on riski itselle ja muille. Eihän hallitus sulje ravintoloita siksi, että haluaa kiusata ravintoloitsijoita, vaan koska ravintolat ovat oiva paikka taudin leviämiselle ja hallitus haluaa pysäyttää kaikille tuhoisan pandemian. Koronaepidemian katkaisu ei kuitenkaan onnistu ilman, että ihmiset itse rajoittavat kontaktejaan ja suojautuvat maskein ja käsidesein välttämättömissä kohtaamisissa.

Sama laskettelukeskusten kanssa. Eihän ole mitään mieltä siinä, että ihmiset ympäri Suomen kokoontuvat yhteen paikkaan viettämään vapaa-aikaansa yhdessä, ja sen jälkeen palaavat kotiseuduilleen, mahdollisesti virusmaisten tuliaisten kanssa. Mutta ihmiset toimivat näin, koska ovat itsekkäitä ja ajattelevat ensisijaisesti omaa nautintoaan. Näitä esimerkkejä löytyy loputtomasti.

Tarinan opetus on yksinkertaisesti se, että johtaminen ei onnistu parhaiten käskemällä, vaan motivoimalla, saamalla ihmiset haluamaan samaa asiaa. Ja koska ihminen on luonnostaan itsekäs ja omaa etuaan ensisijaisesti ajava eläin, onnistunut johtaminen edellyttää sitä, että yksilön etu on sama kuin organisaation etu. Organisaatio ja sen toiminta täytyy rakentaa ja perustella niin, että se tukee molempien hyvinvointia, ja se täytyy myydä työntekijöille niin, että työntekijät ymmärtävät itse, miksi asioita tehdään niin kuin niitä tehdään. Tai mitä kohden jokaisen tulisi pyrkiä omassa tekemisessään.

Määräyksillä ja ohjeistuksilla voi toki yrittää johtaa, ja tiettyyn rajaan asti sekin toimii. Aina joku noudattaa ohjeita. Mutta osa ei noudata - koska ei halua tai koska ei ymmärrä. Tiedon puute onkin merkittävä tekijä johtamisessa. Tietoa puuttuu sekä johtajilta että johdettavilta. Tietoa ja ymmärrystä. Sen vuoksi valitsin itse aikoinaan markkinatutkimuksen toimialan omaksi työpaikakseni – jotta voisin tarjota tietoa päätöksenteon tueksi. Tietoa ihmisten toiminnan drivereista, motivaatiotekijöistä. Mitä ihmiset haluavat, miten he sen perustelevat, mikä saa heidät liikkeelle, mihin he ovat valmiita ja mihin eivät, mitä he aikovat seuraavaksi tehdä, mitä he eivät halua tehdä. Näiden asioiden tietäminen ja tunteminen on jokaisen johtajan tärkein resurssi. Oli kyse valtionjohtajasta, yrityksen johtajasta, markkinointijohtajasta, HR-johtajasta, kenestä tahansa. Jotta ihmiset saa toimimaan saman päämäärän eteen tai halutulla tavalla, pitää ihmiset tuntea, pitää tietää mitä ja miten he ajattelevat. Siksi johtamisen ja ihmisen psykologian opiskelu olisi mielestäni tärkeämpää kuin se, että päättääkö keskijohto asioista linjassa vai matriisissa.

Kari Roose
CMO
kari.roose@taloustutkimus.fi