Onko markkinatutkimus puhelinmyyntiä?

Onko markkinatutkimus ja mielipidemittausten tekeminen puhelinmyyntiä? Meidän tutkimusyritysten mielestä ei tietenkään ole, mutta lainsäätäjän mielestä on. Tämän tulkinnan on tehnyt muun muassa Väestörekisterikeskus kieltäytyessään luovuttamasta markkinatutkimusyrityksille väestön taustatietoja kuten ihmisten sukupuolta, ikää jne. Nykyisin luovutetaan vain yhteystietoja ja muut tiedot pitää selvittää muilla keinoin. Kaikki tämä vaikeuttaa tutkimusten tekemistä ja lisää kustannuksia, jotka päätyvät tietenkin tutkimusten tilaajien, julkisten ja yksityisten organisaatioiden, usein mainostajien maksettavaksi. Loppupeleissä laskun maksavat veronmaksajat tai kuluttajat tuotteiden ja palveluiden hinnoissa. Järjetön rakennelma perustuu siihen, että lainsäätäjä rinnastaa tutkimustoiminnan suoramarkkinointiin. Lainsäätäjä ei ole ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää tutkimustoiminnan ja suoramyynnin eroa. Minusta se on yksinkertainen – toisessa tutkitaan ja toisessa myydään.

Tähän väärinymmärrykseen voidaan saada pian uusi lisäys. Jos kuluttaja-asiamiehen toive toteutuu, niin puhelinmyyntiin pitäisi olla kuluttajan ennakkosuostumus. Ja jos aiemman kaltainen laintulkinta jatkuu, tarkoittaisi se, että myös puhelimitse toteutettavaan markkinatutkimukseen ja mielipidemittauksiin tarvittaisiin ennalta kansalaisten suostumus. Valuvika koko hommassa on siinä, että tutkimustoiminta, jossa ei myydä mitään, rinnastetaan suoramyyntiin, jossa myydään jotain. Voiko tämä väärinymmärrys oikeasti jatkua? Jää nähtäväksi, riittääkö viranomaisilla kärsivällisyyttä tällä kertaa perehtyä asiaan ennen lisäsääntelyä. Vaikka normienpurkutalkoiden hengessä.

Jari Pajunen, toimitusjohtaja, Taloustutkimus Oy