Gallup-pöhinää

Saatiinhan se presidenttipeli käyntiin. Istuvan presidentin kansansuosio ja toisaalta oman kannan panttaaminen on toiminut siten kuin varmasti oli tarkoituskin. Eli pitää kampanjointi mahdollisimman vaatimattomana ja lyhyenä. Näin mahdollisten muiden ehdokkaiden tilanne vain vaikeutuu. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vaaleista tulee läpihuutojuttu ja muiden kuin Sauli Niinistön rooliksi jää lähinnä oman profiilin nostaminen tulevia koitoksia varten.

Ennen vuoden 2006 vaaleja vakavia mittauksia tehtiin jo syksyllä 2003. Silloin myös puolueiden sisällä oli todellista kilpailua. Esimerkiksi Vihreiden sisäisessä kisassa Pekka Haavisto oli vasta jaetulla neljännellä sijalla. Eikä Haaviston tilanne ollut yhtään parempi syksyllä 2004. Mutta toisin oli kuusi vuotta myöhemmin. Keväällä 2005 tuolloin istuva presidentti Tarja Halonen sai 48 %:n kannatuksen ensimmäisellä kierroksella. Tämä oli aika lähellä ensimmäisen kierroksen lopullista vaalitulosta, mikä oli 46,3 %.

Ennen vuoden 2012 vaaleja vuoden 2011 keväällä simuloitiin vielä esivaaliasetelmaa. Paavo Lipponen jäi kansan SDP:n esivaalissa kuudenneksi. Niin vaan tie vei SDP:n ehdokkaaksi ja tuloksena viides sija heti Timo Soinin jälkeen. Sauli Niinistö sai sentään jonkinlaisen vastuksen Alexander Stubbista. Varsinaisen ensimmäisen kierroksen mittaus antoi kesä-heinäkuussa 2011 Sauli Niinistölle 51 % ja Pekka Haavistolle 5 %. Vaalin luvut olivat Niinistölle 37,0 % ja Pekka Haavistolle 18,8 %. Äänestysprosentti oli Ranskan luokkaa, 72,8 %.

Vaikka Ilta-Sanomien tilaaman mittauksen kuvaama tilanne vaalien lähestyessä tasoittuu, näyttää yhden kierroksen vaalilta. No – säästyy vähän veronmaksajien rahoja. Onhan tätäkin argumenttia yritetty, kun äänestäjiä maaniteltiin Tarja Halosen taakse.

Mielenkiintoinen tulos oli myös julkaisematon mittaus Perussuomalaisten puheenjohtajavaalista. Puolue tukee ääneen sanomatta selvästi Sampo Terhoa, mutta kenttä voi yllättää. Jos kentän ääni päästetään paikalle.


Jari Pajunen
toimitusjohtaja